Ihanaiset Anelmaiset

 

Olin ajatellut, että tämä Anelmais-villitys menisi minulta ohi. Luulin väärin. Värien yhdisteleminen on äärimmäisen hauskaa! Minuun iskikin varsinainen neuloosi näiden sukkien kohdalla, sillä nämä ihanat valmistuivat vain kolmen päivän aikana. Harvoin teen kirjoneulesukkia, sillä langankierrot tapaavat kiristää sukkaa liikaa, vaikka yritän kuinka löyhentää neuletta. Vaarana usein on, etteivät sukat mahdu jalkaan... Näiden sukkien kanssa ei kuitenkaan ollut mitään ongelmaa. 

 

Sukat on tehty Novitan Sukkalehden ohjeen mukaan, tai oikeammin sukkien ohje on Anelma Kervisen tekemä. Sukkien ohjeeseen oli kuitenkin varattu vain yksi koko: 38. Yllätyksekseni nämä sukat eivät kuitenkaan olleet minulle liian pienet, vaikka oma jalankokoni on hieman suurempi, ja tein kaiken ohjeen mukaan. 

Halusin tietenkin tehdä Anelmaisista omanlaiseni sukat. Päätin leikitellä vastaväreillä violetilla ja keltaisella. Tämä siksi, että lapsena keltainen on ollut tunnusvärini, kun taas aikuisempana olen ehdottoman rakastunut juuri päinvastaiseen väriin. Mahtaako olla jonkinlainen kapinavaihe elämässä meneillään? Lisäsin kuitenkin väritaistelua tasoittamaan harmaan eri sävyjä Novitan Raita-langalla. Juuri sillä langalla, johon poikaystäväni on ihastunut ja joka on poistunut Novitan valikoimista. Olin ehtinyt hamstrata Lankavasta kuitenkin vielä jämälankoja (mahtaa siellä olla tätä lankaa vieläkin muutamia keriä). Keltaisen ja Raita-langan käytössä yhtä aikaa oli kuitenkin haasteensa... Raita langan keltainen raita ja varsinainen 7 veljestä keltainen lanka sattuivat kuvioon välillä yhtä aikaa, mikä häivytti itse kuvion aika tehokkaasti.

Näiden sukkien kautta opin paljon uutta. Vaikka edellisten "Saimaa" sukkien kautta opin tekemään raskalaisen kantapään oli tämän sukan kantapää yhdistelmä perinteistä ja ranskalaista kantapäätä. En ole myöskään aikaisemmin käyttänyt silmukoiden nostamista neuleessa koristeena (kantapään vahvistettua neuletta ei lasketa). Kukkaraita oli minulle myös tuntematon neule (keltainen kohoneule ennen kantapäätä), mutta oli todella helppo neuloa. Oikeastaan kukkaraidan tekemiseen liittyy vain paljon langankiertoja ja langan kieputtamista ei niinkään neulomista. Anelmaisiin kuuluu myös erikseen virkattavat kukat, perhoset ja lehdet. Tämän ohjeen mukaan tehdyt kukat olivat kauniit ja melko helpot virkata.

Todella toivon, että ystävänikin innostuvat Anelmaisista, sillä teen näitä mielelläni useammat. Haaveissa on tehdä myös pidemmät Anelmaiset, joista on ohje uusimmassa Novita-lehdessä (1/2016). Tällaiset olisivat todella kaunis lahja. Luulen, etteivät Anelmaiset kuitenkaan ole kaikille mieleiset. Itsekin arastelin aluksi värien paljoutta ja karsinkin ohjeesta kaksi väriä, korvaten ne jo sukassa olevilla väreillä (keltaisella ja violetilla yleensä). Olisikin tärkeää käyttää lahjasukissa lahjan saajan itsensä valitsemia värejä - näin sukat olisivat varmasti merkityksellisemmät. 

Omista sukistani puuttuu vielä pitsinauha varren yläosasta, sopivan ohutta pitsiä kun ei löytynyt kotoa. 

Jostain syystä Kiki-kisu rakastaa nukkua neulojan vieressä. Oli neuloja sitten minä, tai äitini. Ehkä hiljainen kutimien kilkuttelu rauhoittaa tuota pientä karvakerää. Kissa pääsi myös ulos - sulavia hankia ihmettelmään, vaikka onkin märkyyttä inhoava sisäkisu.